Narisevan äänen taika

Viime aikoina soitossa on ollut runsaasti J Mascis. Mies tuli minulle ja monelle muullekin tutuksi Dinosaur Jr:n solistina. Bändiä on kehuttu 90-luvulta asti, mutta vasta viimeisten levyjen hiotumpi ja ajoin rauhallisempi tuotanto uppoaa minuun. Levy Farm:han on todella kovaa kamaa rauhallisista biiseistä..

.. nopeisiin..

Jos nyt kuuntelitte noita biisejä, niin päällimmäinen fiilis ainakin mulla on että äijä ei tavallaan osaa laulaa pätkääkään mutta jotain hohtoa sen narisevassa äänessä silti on. Toki siellä takana tiluttelevat Mascisin varsin viihdyttävät kitarakuviot ja särökitaran saundi puree, mutta olen aika varma että kunnon laulajan kanssa en jaksaisi innostua näistä biiseistä. Mikä sen narisevan äänen taika oikein on?!? Ei ole meinaan eika kerta kun tällainen kolahtaa minuun ja varmaan ensi rakkaus narinaan oli Neil Youngin Like a Hurricane:

Nyt tehosoitossa oleva soolotuotanto on puolestaan pelkkää puoliakustista fiilistelyä. Ei kai ihmeellistä, mutta taas narina vie voiton ja levyllä on useampia mainioita biisejä.

Okei, jos joku sai kiinni mitä narinalla tarkoitan, niin saa vinkata muista narisevaista muusikoista hyvien biisien kera! Niin ja jos narina ja särökitara yhdistyy muillakin kuin Mascisilla ja Neil Youngilla niin ilmoittaminen on lakisääteistä.