Niin kömpelöä - niin kaunista

On se aiemminkin tunnistettu, että jotkut asiat voi olla niin järjettömän kömpeliä ettei niitä voi olla rakastamatta. Ja ei kompelyydestä huolimatta vaan juuri sen vuoksi. Ja allaoleva Scorpionsin biisi "Love is the answer" Unplugged sessioista on kyllä aivan ylittämätön tällä saralla - olen niin iloinen että tämän löysin kahlatessani läpi ammoisia Unplugged sessioita eri bändeiltä. Tämä on heittämällä paras, kaunein ja vaikuttavin biisi jonka tänä vuonna löysin. Vaikka ihan ensikuulemalta kuulosti niin huonolta että taisin naurahtaa...

Mysteeri

Mä en yksinkertaisesti käsitä miten Jacob Bellens ei ole huippusuosittu. Mies suoltaa jatkuvasti kultaa ja on silti luokkaa nevöhööd. Monille lienee tuttu kuitenkin hänen biisinsä "Untouchable" joka oli Silta tv-sarjan tunnusmusana. Hieno biisi mutta vain yksi lukuisista joita hän on tuottanut- ehkä kuitenkin eniten itselläni on soinut "Back to you" joka tuntuu sopivan tunnelmaan kuin tunnelmaan: autoon, tunnelmointiin, lenkille jne..

Selkeästi tämä artisti osuu mussa johonkin johon vain harva osuu. Toivottavasti tatsi pysyy jatkossakin. Saa suositella vastaavia artisteja!

Intervalliin vauhtia kasarista

Olin juoksulenkillä ja oli intervallin vuoro eli aika laittaa pökköä pesään. Siihenpä pärähti kuulokkeista soimaan seuraava biisi jonka siivittämänä en edes meinannut lopettaa kun oli hidastamisen aika. Kim Wilde "Chaos at the airport".

Ilmastoviesti joka kolahtaa

Luin joskus kirjan, jossa todettiin että jokaisella olisi hyvä olla esikuva tai idoli - elämässä, ammatillisesti, arvollisesti tms. Ei nyt mennä siihen tarviiko oikeasti olla, mutta tunnistin nopeasti ettei ainakaan tietoisella tasolla minulla sellaista ollut, ei millään saralla. Asia jäi muhimaan ja nyt vuosien aikana olen tunnistanut muutaman hahmon, joita voisin esikuvikseni kutsua. Ja A-ha:n Morten Harket on sellainen - syyt on varsin monipuoliset ja paljon musiikinkin ulkopuolella, mutta hän on.

Ja kun A-ha aloittaa laulunsa vastaansanomattimilla lauseilla..

"It matters what you do
Matters what you say
It matters that you lead the way
It matters what you think
It matters what you know
There is no other place to go"

, laulu on kaunis ja viesti oikea niin kyllä se aina muistuttaa katsomaan peiliin mitä on asian eteen tullut tehtyä. 

En edes tiedä tyylilajin nimeä mutta hyvää on

Pikku tauko ollut Biisioppaassa :) mutta ajattelin tiputella tänne taas biisejä, koska eihän nuo uudet löydöt tässä matkan varrella ole loppuneet. Mieli tekisi välillä narista ettei muka uutta hyvää musaa enää tule mutta eihän se paikkaansa pidä. Koko ajan tulee ja tahdilla, jossa ei pysy mukana. Mutta aina kun uuden biisin löytää niin taas jaksaa painaa.

Tiputellaan listalle nyt vaikka seuraavaksi viime aikojen yksi kovassa huudatuksessa ollut Romen biisi "To die among strangers". Sopii niin moneen tunnelmaan. Tuon tyyppinen äänimaailma puree kyllä kovasti vaikka biisin tematiikka ei kolahdakaan. Mielelläni kuulisin samanlaista lisää ja toki Of The Wand and Of The Moonilla on vähän samanlaista äänimaailmaa ja hyviä biisejäkin. Myös Death In Junen "Little Black Angel" on samaa sektoria. Tämä silti nyt puree.

Daniel vs. Troy

Taas eilen kuulin Bat for Lashesin biisin Daniel, josta moni kovasti tykkää ja joka rankattiin muutaman vuoden sisään ihan vuoden ykkösbiisiksikin monessa paikassa. Minua aiemmin mietitytti miksei se millään uponnut itselleni. Siis onhan se ihan OK, mutta ei vaan kolahda - juu ei kaikkien biisien tarvitsekaan upota kaikkiin, mutta silti..

Kunnes eilen kuunnellessa luulen tajunneeni syyn. Mulle vaan tulee fiilis, että sama biisi on tehty jo aiemmin ja paremmin. Ja siksi tämä nyt ei vaan lämmitä. Ja biisi joka tämän peittoaa on Sinead O'connerin Troy. Joka nyt vaan on armottoman väkevä esitys tässä samassa aiheessa ja samassa tyylissä käsitellä sitä.

Ei tarvitse olla samaa mieltä. Mutta sain selityksen itselleni.

Happiness only real when shared

Nämä kaksi ovat soineet viime aikoina paljon - koneissa ja päässä.

Johnny Cashin American setissä riittää paljon hyvää mutta tämä on nyt vahva:

Ja tätä olen mutustellut suussani pitkään mutta kun lopulta katsoin itse Into the Wild elokuvan ja hahmottaa mihin todelliseen tarinaan biisi  kytkeytyy niin tunnetta on vaan mukana enemmän. "Happiness only real when shared" oli aika surullinen päätös itsensä etsimiselle :(